PERKELE on hieno sana. PERKELE sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Viimeksi kun huusin PERKELEEN olin keskellä Teiskon mettää klo 00:30 sunnuntaina-yönä perjantaipipa ja tonttulakki päässä “kidnappaamassa” sisaruslippukuntalaista. PERKELE!
Ah. Elämä on ihanaa.
Lapissa on PERKELEEN ihana olla ja vaeltaa PERKELEESTI. Siellä on talvella PERKELEEN kylmää ja PERKELEEN paljon lunta sekä PERKELEEN kauniita maisemia.
Ah. Elämä on ihanaa.
Metsässä kärsiminen on PERKELEEN kivaa. En PERKELE jaksais enää käyttää perkelettä. Kärsiminen on PERKELEEN kivaa.
Ah. Elämä on ihanaa.
Aattelin tässä jossain kohtaa kiivetä K2:kkosen ja Mount. Everestin. Varmaan Annapurna 1 olis kans luvassa. Noon ihan vitun komeita, yli 8000m vuoria. Annapurnalla kuolee 40%, K2:hella 25% ja Everestillä 1%, mutta soon turistirysä.
Ah. Elämä on ihanaa.
Keskustelin tänään lukemisesta. Se oli ihan mukavaa, välillä kohtuu huvittavaa. Päästiin lopulta aikalailla konsensukseen(?). Totesin että:
Ah. Elämä on ihanaa.
Pöydät on kuumia. Etenkin kun ne on tulessa. Paitti jos noon peltiä. Sillon ne ei pala. Mutta noon silti kuumia. Pöydät on kovia juttuja ja jäätäviä luita. Myös ikkunat ja ovet on hienoja juttuja. Voitettiin muutes Kohme tossa joku viikko sitten. Saatiin hienot katkastut sukset. Kohmeessa oli hauskaa. Siellä kärsittiin.
ㅤ
ㅤ
Ah. Elämä on ihanaa.
”Sällien vastaava vastarannankiiski ja vastaan väittäjä”
Otso Vuorinen
Sällit - Tampereen poikateatteri 